Iäkäs mänty ja kataja

Talomme on rakennettu v.1952. Puita on paljon jouduttu kaatamaan rakennusten tieltä. Muutama vanha on sentään säästynyt, ei ole myrskykään kaatanut.Iso luonnon varainen katajakin on tontilla, ainakin , tai melkein sata vuotta.Kun on ollut jo silloin, kun tulivat, Hannun perhe , tonttia katsomaan.

Kaksihaaraisen rungon väliin kasvanut pihlaja

Männyn juuri kiemurtelee pitkin kalliota, korento istui siihen.

Kaksihaarainen mänty, rinteessä on istuttamiani puita ja pensaita.Katsura ynnä muita.

Kataja on parhaimmillaan, koetan pitää sen vapaana varjostavista puista, että säilyisi hyvänä.

Vasemmalla on se vanha kataja, muut olen istuttanut.

Tuon männyn alapuolella on tämä kaunis kanadalainen ruusu

Elokuun kukkijat

Sateen välissä aamulla sain muutaman otoksen vielä leimuista ja daalioista. Vaikka sade on ollut kovaa, ei nämä kärsineet siitä. Kuuma kausi enemmän haittaa, näköjään. Aurinko teki niin kauniin näyn. Pakko minun oli heti laittaa blogiin.

Tonttu joukko odottaa pian pääsyä sisätiloihin, iloitsevat syksyn auringon säteistä
 

Perhosia,,

En oikein saa perhosista kuvia, kuinka kerkeevät aina pois kuvasta. Aurinkoisena päivänä yritin niiden perässä kulkea.

Ohrakeperhonen

Neitoperhonen

Ohrakeperhonen

Pikku sinisiipi

Sieltä, täältä pihassa

Siivoomista on riittänyt, kuivia kukkia, heiniä ja pudonneita käpyjä. Sade on nyt taas pitkän kuivan jakson jälkeen hyvä juttu.

Kuivien heinien siivous teki näkymän kauniiksi

Vieläkin kävyt putoilee, aina on kerättävää

"Triinu" kärhö on karkaillut pensaan päälle

Angervot

Pensas angervot ovat kukkineet aikaisemmin kesällä. onneksi niitä on monia eri lajikkeita, pitkin kesää kukkivia. Kiitollinen, kuivankin maan kasvi ja kaunis.   Jaloangervoja on myös montaa sorttia.

Matala, kaartuvaoksainen jaloangervo

Kirjoangervo

Keijuangervo

Syyspuolella kukkiva Siperian angervo

On minulla kahta jaloangervo lajiketta valkoinen ja vaalean punainen. En vaan tiedä niitten nimeä.

Syksyä ilmassa

Ilta auringon säteet näyttävät jo syksyä. Yöt on pimentyneet, omenat saavat kauniin värityksen. Perjantai päivän olimme ulkona siivoustöissä. Kompostia kohennettiin, puskia leikattiin,vanhoja kukkineita kukkia poistettiin. Taas alkoi näyttää kesäisemmältä.

Liekehtivä Syysleimu

Sinipiikkiputki

Keltainen, syksyn väri, "Tsinnia" oppineiden kukka

Kompostin suoja puu, Hemlokki

Neitoperhonen ja kimalainen

Minun ensimmäinen perhoskuva "Pikkusinisiipi"

Unikoiden siemenet kypsyvät ensi vuotta varten.

Pian kesä aika kuluu, oma viehätyksensä on syksyssäkin. Vaikka ei kesä vielä ohi ole, lämpimät päivät jatkuvat. Uusia kuvakulmia saa taas sitten syksyn värityksestä. Olenko ehkä liian hätäinen?

Tuoksuherneet

Innostuin keväällä laittamaan siemeniä maahan, kun sain uuden telineen, ajattelin kokeilla tuoksuherneillä. Kylmän alkukesän takia mitään ei meinannut tulla alkuun. Mutta lämpö teki äkkiä tehtävänsä, kasvoi sitten kohisten.

Tuoksu on ihana, mikään ei voita tätä kukkaa. Tulee vielä mieleen nostalgiset muistot, kun maalla asuessa äidillä oli tosi isot kasvustot tuoksuhernettä. Oli myös kehäkukkaa, siemenet hän otti aina talteen seuraavaksi vuodeksi.